Testissä valjaat

Minulla oli torstaina erikoinen koulupäivä, sillä lähdimme minä, kaverini ja opettajamme Hollolaan tekemään meidän työharjoittelupaikkoihin sopimukset. Ensin opettaja ja kaverini kävivät kaverini työharjoittelupaikassa ja sen ajan minä odottelin Hollolan kunnassa. Ensin kiersin Prisman, sen jälkeen kävin Mustissa ja Mirrissä, tarkoituksena vain vilkaista paikka. Sieltä löysinkin Liljalle pienet koiranvaljaat.

Täällä olenkin kertonut valjaiden laittamisen vaikeuksista Liljalla, joten päädyin testaamaan Liljalle pään yli pujotettavia ja vyötäröstä kiinnitettäviä valjaita. Värikin on oikein soma, pinkki. Eräässä kaniryhmässä tämän tyylisiä valjaita minulle suositeltiin, kun kysyin neuvoa valjaiden laitto-ongelmaan. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin valjaat ostamaan testiin.

Ihan ensimmäisenä kokeilin valjaita Lunalle, vaikka Liljalle ne ostin. Alkuun valjaat oli hieman hankala laittaa, sillä näissä valjaissa on myös kaula- ja maharemmin alla, mahan puolella kulkeva remmi. Luna on onneksi luonteeltaan rauhallisempi ja kärsivällisempi, eikä sitä onneksi haitannut valjaiden pukemisesta koitunut pieni "sähellys" (-->tietämättömyys). Kolmannen kerran kokeillessani valjaita Lunalle, oli jo valjaiden pukeminen helpompaa, kun tietää miten mikäkin remmi kulkee. Loppujen lopuksi valjaat päätyivät Lunalle, vaikka Liljalle valjaita suunnittelin. Ainakin aluksi käytän niitä Lunalla, sen ajan, että opin ne nopeasti pukemaan pupuille. 

Eli ensin testasin valjaita torstaina kahdesti, pelkästään pukemalla valjaat päälle. Perjantaina molemmat puput pääsivät valjaissa ulos. Lunalle laitoin nämä uudet eilen ostetut valjaat. Vielä en ollut irrottanut hintalappua, sillä halusin varmistaa, että valjaat on myös ulkoillessa hyvät. Pupua ei ainakaan näyttänyt häiritsevän mitenkään valjaat, (eikä vieressä roikkuva hintalappu) jotka ovat erimalliset ja -materiaaliset. Nyt myös sain tämän päiväisellä ulkoilureissulla varmistuksen siitä, että hintalapun voi irrottaa.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, terveisin Luna ja Lilja 

Kuvapostaus: syksy

Nyt on vuorossa pitkästä aikaa kuvapostaus, syksyisillä kuvilla. Osa näistä kuvista on jo näkynyt toisessa valokuvausblogissani, mutta ei anneta sen häiritä. Kuvia on otettu kahdella eri kuvauskerralla. Nämä ensimmäiset syksyiset lehtikuvaukset on otettu perjantaina ja pupuista eteenpäin otetut kuvat on otettu lauantaina.

Moni on myös varmasti huomannut blogssa taas bannerin vaihtuneen. Edellisessä bannerissa oli kirjoitusvirhe, joka lauantaina huomattiin. Sunnuntaina aloin värkkäämään uutt banneria ja tästä nykyisestä tulikin tuplasti hienompi, mitä muista aiemmista itse tehdyistä bannereista. Vihdoin rajauksetkin onnistuivat hyvin. Myös ulkoasussa tapahtui pientä hienosäätöä muunmuassa fonttien vaihtuminen ja suuremeneminen. 

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20

21.

22.

Mikä oli just sun suosikkikuva?

Blogiesittelyssä: Koukussa viiteen askellajiin

Viime viikon sunnuntaiaamuna hämmästyin, kun sain viestiä WhatsApissa vieraalta numerolta. Pian kuitenkin tajusin, että viestiä oli laittanut Koukussa viiteen askellajiin -blogin Pihla Parikka, 13 joka kysyi, että olisinko kiinnostunut tekemään yhteistyötä, jossa esittelisimme sekä arvotelisimme toistemme blogit. Viestistä innostuneena lähdin erittäin mielelläni tähän yhteistyöhön mukaan. Heti yhteydenoton jälkeen aloin suunnittelemaan bullet journaliini tätä postausta, sillä minua jännittää hieman, miten onnistun tässä, tämän ollessa samaan aikaan minun ensimmäinen yhteistyöpostaus, jonkun bloggaajan kanssa. Tietysti myös tavoitteeni tämän postauksen kanssa ovat korkealla.

Brydja ja Pihla

Pihlan blogi kertoo hänen ratsastusharrastuksesta. Pihla käy Iso-Tuomiston islanninhevostallilla ratsastustunneilla. Tallilla hän käy useimmiten kerran viikossa, ratsastustuntituntipäivänään. Pihlan lempihevonen Iso-tuomiston tallilta on islanninhevostamma Brydja frá Kviarhóli, tutummin Brydja. Hevonen on jo 26-vuotta vanha. Kunnon turbomummo, siten Pihla Brydjaa blogissaan kutsuu. Hevonen on tallin kolmanneksi vanhin.

Tässä pieni katkelma Pihlan blogista;

Minä olen Pihla, issikoihin hurahtanut, 13-vuotias bloggaaja Etelä-Suomesta. Tätä hevosblogia olen pitänyt vuoden 2017 tammikuusta alkaen.

Harrastan ratsastusta Iso-Tuomiston issikkatallilla, joten blogi kertoo pääpiirteittäin islanninhevosten kanssa työskentelystä tuntiratsastajan näkökulmasta. Mukaan mahtuu tietenkin myös muun tyylisiä postauksia.

Blogin päätähti on 91-syntynyt issikka, Brydja. Tämä tamma ei ole omani, mutta silti älyttömän tärkeä minulle. Rakas turbomummoni asuu Iso-Tuomiston tallilla. Blogissa esiintyy Brydjan lisäksi myös muita Iso-Tuomiston issikoita.

Iloisia ja mukavia lukuhetkiä!

Herkku ja Pihla

Mosi ja Pihla

Liittyessäni keväällä hevosbloggaajille tarkoitettuun WhatsApp-ryhmään, tutustuin siellä Pihlaan ja hänen blogiinsa. Aluksi seurailin satunnaisesti ja lueskelin silloin tällöin hänen blogiaan, kunnes liityin kesällä blogin lukijaksi, kiinnostuessani uudestaan islanninhevosista. Minusta on ollut hienoa löytää islanninhevosiin painottuva blogi. Sekä samalla päästä seuraamaan Pihlan blogin kehitystä ja kasvua. Usein on tullut mietittyä, että minkälainen tämä (Pihlan) blogi on vuoden päästä?

Tässä välissä on pakko kehua blogin nimeä, joka on todella omaperäinen, kertoo blogista ja on mieleenpainuva. Nimeä ei helposti unohda.

Tämän kevään ja kesän aikana olen huomannut Pihlan kehittyneen valtavasti bloggaajana puolessa vuodessa, eli todella lyhyessä ajassa. Pihlan blogi on siis ollut noin puoli vuotta pystyssä. Varsinkin postausten tekstit ovat pidentyneet ja sisältö postauksissa ovat laajentuneet. Sekä esittelyteksti sivupalkissa, että esittelysivujen tekstit ovat kattavia ja kertovat kaiken oleellisen ja tarpeellisen tiedon. Pihla kirjoittaa selkeästi ja asiallisesti kaikki postaukset. Lähes kirjoitusvirheettömästi. 

Kuvat Pihla kuvaa kännykällään, sillä hän ei omista vielä kameraa. Siitä huolimatta hänellä on blogissaan hyvälaatuisia ja hienoja kuvia.

Pihla osaa tehdä hienoja bannereita, ja sen kyllä huomaa hänen oman blogin bannereista, niin siistejä ja hienoja ovat olleet bannerit Pihlan blogissa. Siksi blogista löytyy myös banneripaja, josta voit käydä halutessasi tilaamassa itsellesi blogiin bannerin. Myös blogin muu ulkoasu on todella siisti. Tässä tämänhetkisessä ulkoasussa on saatu toimimaan kivasti siniharmaa tausta. Minun henkilökohtainen lemmpari on tuo Vesileima-malli, joka onkin myös Pihlan blogissa käytössä.

Brydja ja Pihla

Örk

Ratsastustuntipostausten lisäksi Pihla julkaisee blogissaan muun muassa kuva-, hevosbloggaajat haastattelussa- ja hevosblogit esittelyssä-postauksia. Mielenkiintoisia ovat olleet erilaiset haastattelupostaukset. Nuoremmat ja aloittelevat bloggaajat saavat taas vinkkejä selkeistä koodipostauksista. Eli Pihlan blogista löytyy, hyvin monipuolista hevosiin ja blogeihin liittyvää sisältöä. Kaikki postaukset ovat kirjoitettu mukaansa tempaisevasti.

• Pihlan blogi on kehittynyt valtavasti todella lyhyessä ajassa. Niin ulkoasullisesti, kuin sisällöltään. Blogista huomaa, että siihen on panostettu ja käytetty paljon aikaa.
• Haluan antaa Pihalle semmoisen vinkin, että ottaa kuvia mahdollisimman paljon ulkona (puhelimella kuvatessaan), jotta kuvat ovat kirkkaampia, eikä kuvien laatu kärsi niin paljoa.
• Toinen vinkki kuviin on se, että yhdessä postauksessa kannattaa käyttää pelkästään joko pysty- tai vaakakuvia, ei molempia samaan aikaan. Silloin postaus näyttää yhtenäisemmältä. En tässä toki itsekkään aina onnistu, mutta siihen yleensä tähtään.
• Jos postaukseen tulee vaaka- ja pystykuvia, niin kannattaa laittaa kuvat järjestyksessä. Esimerkiksi ensin vaaka- ja lopuksi pystykuvat. Mutta ei mielellään molempia sekaisin/vuorotellen.

Impi

Pihla myös teki omaan blogiinsa samanlaisen postauksen, jossa hän siis kertoi minun blogistani esittelyn ja arvostelun. Postauksen pääset lukemaan täältä. Muistakaa, ettette kopioi kuvia, sillä nämä kaikki postauksessa esiintyvät kuvat ovat Pihlan. Kiitokset Pihlalle yhteydenotosta ja tästä yhteistyöpostaus-ehdotuksesta. Tätä oli hyvin mielenkiintoista tehdä.
Nyt ei tule tuntipostausta, sillä en pääse ratsastustunnille, kun näen siskojani ja iltapäivällä menen serkkuni kilhajaisiin. Ensi viikolla menen kahtenä päivänä ratsastustunnille, joten yhdistän sitten ne samaan postaukseen. Toivottavasti tämä postaus oli juuri sinun mieleesi ja tykkäsit tästä, mukavaa päivänjatkoa!

Pituushalkaisijalla

Tänään olin jälleen ratsastustunnilla. Tunnille sain toisen kerran peräkkäin Samin, tallin uuden tinker-hevosen. Sami oli jo kentällä, joten odottelin vain tunnin alkamista ja siskoni tulemista, kun hän oli kuvaamassa tuntiani. Kaikki postauksen kuvat siis sikoni Sarin käsialaa.

Alkukäynneissä Sami oli aika hidas, eikä reagoinut kunnolla pohkeeseen, viime tunilla en tarvinnut raippaa, joten ajattelin, että nytkään en tarvitse raippaa. Alkukäyntien jälkeen aika pian aloitimme pituushalkaisijan tulemisen, tehden keskelle voltin kanisterin ympärille. Voltti tehtiin oikealle tai vasemmalle, suunaalla ei niinkään ollut väliä, mutta pyrin vuorottelemaan volttien suuntia. C-päädystä käännyttiin vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Tässä vaiheessa, kun aloitimme tehtävän sain onneksi raipan avuksi. Samilla riitti pelkän raipan läsnäolo, kun hevonen oli koko lopputunnin ajan kuulolla ja reippaan oloinen.

Muutaman kerran mentiin pituushalkaisijaa käynnissä, kunnes tehtävä muuttui siten, että pituushalkaisija ja voltti mentiin ravissa ja muuten pitkät sivut käynnissä. Tehtävä sujui ravissa paremmin, mitä käynnissä, ainoa mikä oli minulle vaikeaa, niin kevennys sattui välillä olemaan väärä. Lopuksi vielä ravattiin urat sekä pituushalkaisja ja voltti, kunnes olikin jo välikäyntein vuoro. Mitä pidemmälle tunti eteni sitä mukavampi Sami oli ratsastaa, kun hevonen reipaantui vaan lisää, mutta ei kuitenkaan mitenkään kuumunut.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin samaa pituushalkaisijatehtävää, mutta nyt laukassa. Nostettiin pitkän sivun lopussa harjoitusravi ja pituushalkasijalla laukka. Jälleen kännyttiin C-päädyssä vuorotellen vasemalle ja oikealle. Vasemmassa kierroksessa tehtävä, eli laukka onnistui, mutta oikessa kierroksessa Sami nosti usein vasemman laukan. Muutaman kerran väärän laukan noustessa päätin, että nostan laukan jo pitkän sivun kulmassa. Kulmasta nousi paremmin oikea laukka.

Ensimmäisen kerran saadessani oikean laukan, kulmasta nostettuna, tietenkin toinen ratsastaja kiilaa alle ravissa, jolloin jouduin kääntämään hevosen voltille, törmäyksen välttämiseksi. Mikä tietenkin pilasi tehtävän, enkä saanut nostettua uudestaan enää laukkaa. Menin uudestaan oikealle, jotta tulisi onnistunut laukka oikeassa kierroksessa. Uudella yrittämällä sain hyvän ja oikean laukan pituushalkaisijalla. Ja pystyin jatkamaan tehtävää vuorotellen oikealla ja vasemmalla kierroksella.

Laukkojen jälkeen oli loppuravien ja -käyntien vuoro. Hevonen oli reipas, mutta rento, taipui ja pyöristyi hyvin. Ravissa tein muutamat puolipidatteet, kun Sami toli innoissaan ja menohauja vielä löytyi. Kuitekin löytyi molemmille sopiva tahti ravissa. Loppukäynneissä hevonen vaihteeksi oli juuri sopivan rauhallinen. Ja ratsastajallekkin jäi hyvä ja onnistunut fiilis, kun pikkuhiljaa alkaa tottua ja tutustua uuteen sekä niin erilaiseen hevoseen.

Huomasitte varmasti tähän blogiin tullessa ja alkaessa lukemaan tätä postausta, uuden ulkoasun blogissa. Eilen muokkailin blogia, sillä halusin syksyisempää ulkoasua. Tausta oli kaikista vaikein, löytää sopivaa, joten loppujen lopuksi päädyin valkoiseen taustaan. Onnistuen ulkoasun muokkauksessa ihan kivasti, ainakin omasta mielestäni. Vihdoin myös oma silmä on tottunut tähän uuteen ulkoasuun.

Mukavaa lauantai-iltapäivää kaikille!

Mahdollisuus joka melkein jäi väliin

Minulla oli tänään mahdollisuus ratsastaa itsenäisesti, ratsastuksenopettajan ollessa kipeänä. Olin suunnitellut kivaa tekemistä minulle ja Vikkanille. Olin tosi innoissani ja energinen kun oli mahdollisuus itsenäiseen ratsastukseen. Mahdollisuus joka melkein jäi väliin.

Tallilla oli yksi toinen tyttö, joka aikoi ratsastaa, Tinker-ruuna Samia. Hän oli juuri hoitamassa sitä tallissa kun olin tallilla itse. Lähdimme yhdessä hakemaan Vikkania laitumelta. Hevonen antoi hyvin kiinni ja lähdettiin kävelemään laitumen porttia kohti. Vikkan oli alkuun oikealla puolellani, mutta tulikin vasemmalle puolelleni, joten vaihdoin riimunnarun myös vasempaan käteen, jotta helpompi taluttaa hevosta. Kovin pitkälle emme laidunkavereista päässeet kunnes hevonen kääntyikin oikealle ja takaisin kavereiden luokse. Kun naru oli vasemmassa (eli heikommassa) kädessä niin Vikkan pääsi nopeasti/helpommin irti ja ravasi kavereiden luokse. Tätä tapahtui muutaman kerran ja kun en saanut talutettua ja pidettyä hevosta hallinnassa, kysyin voisiko kaveri auttaa. Hänkin sitten yritti taluttaa Vikkania, mutta aina hevonen repäisi itsensä irti. Jossain vaiheessa narukin meni poikki hevosen astuessa narun päälle. Houkuttelimme Vikkania ruoholla, kuin hepakaverillakin, mutta kumpikaan ei tepsinyt. Harmittelimme myös, ettei otettu mitään leipää tai kauraa jolla hevosta olisi voinut houkutella. Viimeisellä kerralla yritimme molemmat taluttaa Vikkania molemmin puolin. Melkein onnistuttiin. Saimme hevosen ylämäen päälle, ylös, vaikka vaikeuksia siihen mahtuikin. Portti läheni lähenemistään. Portille oli enää noin viisi metriä ja hevonen pääsi irti, laukkasi mäkeä alas kavereiden luokse. Kavioiden kopse vaimeni mitä kauemmas hevonen laukkasi.

Onneksi oli ratsastushanskat käsissä, jotka kärsi ja kului, eikä omat kadet.

Enää en jaksanut tapella. Turhautti ja ärsytti tosi paljon. Jos olisin ollut yksin, olisin itkenyt. Kävelin alas Vikkanin luokse, irrotin rikkinäisen riimunnarun ja luovutin ennen kuin mitään/kehenkään sattuu. Tai sattui jo, minua, henkisesti. Olo oli niin sata nolla lyöty. Hevonen vain näytti nauttivan, kun sai jäädä laiduntamaan kavereiden kanssa. Oudointa tässä on se, että Vikkan ei ikinä ennen ole mitään tällaistä tehnyt. Ei ikinä. Mutta kerran kun pääsi irti, niin siitähän se leikin keksikin. Puhuttiin myös, että olisi kannattanut hakea Vikkan ja Sami samaan aikaan laitumelta, mutta Samin ratsastaja ei tiennyt koska olen tulossa tallille. Suunnittelin, että lähdenpä tästä kotia, mutta sainkin ratsastaa Samilla. Ratsastettiin sillä molemmat noin puolituntia.

Olin kerinnyt suunnitella muutamia erilaisia tehtäviä, jota oisin treenannut Vikkanin kanssa. Mutta kun päädyin ratsastamaan Samilla, niin en tehnyt kaikkia suunniteltuja tehtäviä.

Sami on siis Tinkeri/Irlannin Cob rodultaaan. Hevonen on tosi kiltti, herkkä avuille ja reipas. Aluksi olin hetken pääty-ympyrällä ja otin tuntumaa hevoseen. Puolen tunnin aikana mitä ratsastin, niin tein paljon voltteja, ympyröitä, suunnanmuutoksia ja paljon käyntiravi siirtymisiä. Nostin myös muutamat laukannostot, joista pari onnistui hyvin, vaikkakaan ei kovin kauaa yllä pysynyt. Sami oli kyllä mukava hevonen ratsastaa, se oli reipas, taipui kivasti, yhteistyöhaluinen ja kuulolla.

Ainoa mikä oli haastavaa ratsastaessa, oli kevennetty ravi. Leveä selkä ja lyhyet askeleet vaikeutti keventämistä, enkä edes kunnolla pysynyt harjoitusravissa. Mutta kun hetken olin ravaillut, niin nopeasti Samin raviaskeliin tottui ja keventäminen helpottui. Välillä toki tuntui, että kevensin vähän liian korkealle. Muuten oli tosi kiva loppujen lopuksi päästä kuitenkin ratsastamaan, kun meinasi ratsastuskin mennä mönkään. Uusi tuttavuus Sami vaikuttaa tosi kivalta herralta!

Onneksi lopulta päädyin ratsastamaan Samilla, enkä heti lähtenyt kotia, sillä mielialani hieman piristyi ja pettymys Vikkanin hölmöilyihin unohtui hetkeksi, kun sai muuta tekemistä. Lopuksi hoidettiin yhdessä Sami ja vietiin takaisin laitumelle muiden tuntihevosten luokse.