Upea Valkoinen

Kuu valaisee puiden välistä metsäpolkua jota pitkin juoksen. Juoksen kovaa. Pakoon. Olen ihan hengästynyt. Pysähdyn vetämään henkeä, sydän pamppailee rinnassani hurjana. Katselen ympärilleni, enkä näe ketään. Rauhoutun. Metsä on tuttu ja tiedän missä olen. Tunnen metsän läpikotaisin, olenhan leikkinyt lapsena sisarusteni ja serkkujeni kanssa siellä. Yht'äkkiä kuulen rasahduksen ja näen hahmon edessäni. Kuu valaisee suoraan hahmon kasvoihin, näen pelkät irvistävät kasvot. Rupean kiljumaan ja joudun paniikkiin. Olen järkyttynyt, kun näen pelkästään irvistävät kasvot. Kuu tulee esiin kokonaan puiden takaa, jolloin näen hahmon kokonaan. Kalpeita kasvoja korostaa hänen päällään oleva musta kaapu. Kädessä hänellä on veitsi. Hän kysyy "Missä se sun hevonen on?"

Herään hiestä märkänä, sydän tykyttäen omasta huoneestani. Katson kelloa. Kello on 02.35. Käyn juomassa vettä ja menen takaisin sänkyyni nukkumaan. En kuitenkaan saa unta. Kieriskelen levottomana sängyssäni. Mietin, miksi taas näin tuota samaa painajaista? En kuitenkaan keksi mitään vastausta siihen. Puoli viideltä aamuyöstä luovutan ja nousen, kun en saa nukuttua. Käyn suihkussa, puen päälleni puhtaat vaatteet, sijaan petini ja syön banaanin ja päätän lähteä tallille.

Lumi narskuu jalkojeni alla kävellessäni tallille. Kuu valaisee hetken aikaa. Ennen kuin pilviverho peittää kuun, enkä näe enään kunnolla pimeässä. samalla mietin näkemääni painajaista. Pienoinen pelko iskee. Entä jos minua seuraa joku? Alan juoksemaan. Juoksen pitkän matkan kohti tallia. Tallin pihaan päästyäni rauhoitun, koen olevani turvassa. Pysähtyessäni huomaan lumisateen alkaneen. Isoja lumihiutaleita tipahtelee kohti maata. Hetken ajan ihastelen pimeää, lumisadetta ja pakkasta. Ihanan rauhallista, ajattelen. Menen talliin sisälle. Kävelen viimeiselle karsinalle. Upea valkoinen hevonen torkkuu. Ihan rauhassa. Ilman tietoa ja ymmärrystä painajaisistani. Menen karsinaan sisälle, johon hevonen herää ja hieman säpsähtää. "ei ole hätää, minä vain tässä" puhelen rauhallisesti hevoselle. Juttelen ja halaan hevosta pitkään. Huomaan, että minua alkaa väsyttää. Jos minä hetkeksi istahdan tuohon oljille lepäämään. Nukahdan.

Herään kolinaan. Katson kelloa ranteessani. Kello on 06.45. On hevosten ruoka-aika. Tallityöntekijä on tullut jakamaan aamukauroja ja -heiniä hevosille. "Mitä minä nyt teen?" Tallilla, kun ei saisi olla tähän aikaan. Upea valkoinen hevonen vain katso minua suurilla silmillään ja hörähtää lempeästi. Silloin tiedän mitä teen. Kerron totuuden. Se voisi helpottaa omaa oloanikin. Menen ulos karsinasta ja kysyn tarvisiko tallityöntekijä apua. Saan luvan auttaa häntä, mutta minun pitää myös kertoa miksi olen täällä tähän aikaan. Kerron hänelle painajaisesta, jota olen nähnyt viitenä yönä tämän kuukauden aikana.

"Minä taidan tietää mistä painajaisesi johtuu. olet kuullut Upean Valkoisen myytitarjouksista. Älä huoli, hevosta ei olla myymässä. Toivottavasti tämä rauhoittaa sinua"

Päätän lähteä ulos kävelemään, jotta saisin ajatuksiani järjestykseen. Ulkona on jo alkanut valostumaan. Lumisadekkin on jo lakannut. Kävelen vain eteenpäin. Mietiskelen, muistelen ja yhdistelen tapahtuneita, kuulemiani asioita ja unia. Siinä on kyllä palapelin osia jotka voisivat sopia hyvin yhteen. Kävelen ajatusteni kanssa eteenpäin enkä huomaa vastaantulevaa henkilöä, ennen kuin on liian myöhäistä. "Hyvää päivää" kuuluu möreä ääni ihan edestäni. Havahdun ajatuksistani ja katson äänen suuntaan. Jolloin säikähdän. Edessäni seisoo unissani ollut viittahahmo. Hän on todella samannäköinen. En uskalla tehdä tai sanoa mitään. "Tiedän, että olen vanha, mutta ei sinun minua tarvitse pelätä" mies hymyilee, minä näen sen irvistyksenä. Lähden pois. nipistän itseäni. Tällä kertaa se ei ollut unta. Vilkaisen taakseni ja näen kalpeanaamaisen miehen kävelevän hitaasti tallia kohti. Juoksen loppumatkan talliin ja lukitsen ovet. Kipitän kovaa vauhtia Upean Valkoisen karsinaan ja matkalla meinaan törmätä talityöntekijään, joka työntää kottikärryjä. "Törmäsin siihen unieni hirviöön, siihen kalpeanaamaan!" Änkytin järkyttyneenä. Mutta eihän se voi olla mitenkään mahdollista. Kukaan ei voi olla sen näköinen oikeassa elämässä. "Jos vain kuvittelet kaikkea painajaistesi takia"

Yritän rauhouttua upean valkoisen karsinassa. Hetken pääatä kuulen tallin oven avautuvan. Omistaja tulee sisälle vieraan ihmisen kanssa. Askeleet kulkevat kohti Valkoisen karsinaa. Puhe on hiljaista ja epäselkeää. Kun näen talliin tulleen vieraan järkytyn vain lisää. Tämä on hirveää painajaista. Unet on ottaaneet päivistäni jo vallan. Se sama mies on nyt tallissa. Minua alkaa huimaamaan ja henkeni salpautuu. "Päivää, taisit tuossa aiemmin pelästyä minua, en minä vaarallinen ole. Tulin vain ihastelemaan tuota kaunista hevosta" mies hymyilee. Minä näen sen irvistyksenä. Nyt mies ei olekkaan kalpea. Johtuiko se vain auringosta? "Onko hevonen myytävänä? Tarjoan 40 000" Minun on päästävä ulos. Kävelen sillalle.

Miten tämä kaikki voi olla mahdollista? En käsitä enään mistään mitään. En halua luopua rakkaasta hoitohevosestani. Minua pelottaa. Jos hevonen myydään, niin minähän karkän sen kanssa mahdollisimman kauas. 

Lähden kävelemän tallille. Kun pääsen Upean Valkoisen karsinan luokse näen tallinpitäjän ja vieraan kättelevän. Tämä on tällä selvä. Hevonen on teidän. 

Päässäni pyörii. Tämä ei voi olla totta. Ei vaan voi. Hevonen on myyty. Mies ohimennessään taputtaa olkapäälleni. 

Kävelen hitaasti valkoisen karsinaan. Halaaan hevosta ja purskahdan itkuun. Karsea päivä. "Tarjous oli 100 000 euroa, ei siitä voinut enään kieltäytyä". Tallinpitäjä selittelee.

Seuraavana päivänä lähden tallille. Olen päättänyt, että vietän loppuviikot hevosen luona. Joka ikisen minuutin mitä vain pystyn. 

Tallille päästyäni kävelen suoraan Upean Valkoisen karsinalle. Yllätyksekseni karsinan edessä ovat äiti, isä, pikkusiskoni ja -veljeni sekä tallinomistaja. Kun saavun heidän luokse he aloittavat laulamaan: "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan". Meillä on sinulle lahja, joka ei toisin mahtunut lahjapakettiin. Isä ojentaa kirjekuoren. Olen ihan hämilläni, enkä pysy jutussa mukana. "Minua ei oikein kiinnosta tämmöinen pelleily, upea valkoinen on myyty ja se lähtee viikon päästä pois" tiuskaisen. Päätän kuitenkin avata kirjekuoren. Kirjekuoresta löytyy valokuva Upeasta Valkoisesta ja kirje. "Hei, sinä olet minun uusi omistajani, toivottavasti meillä on paljon hauskojaa hetkiä." Hymy leviää kasvoilleni. Omistan siis tästä lähtien hevosen. Pitkäaikainen unelmani on toteutunut. Ihanaa.  Riemmuissani halaan kaikkia paikallaolijoita ja kiitän heitä ihanasta lahjasta.

Mutta yksi kysymys minulla olisi "kuka se eilinen viittamies sitten oli, hänhän hevosen kävi ostamassa?"

Hänen isä alkoi hymyilemään salaperäisenä.

Kuvia osa 2

Tänään on maanantai, joten tänään tulee toinen osa tähän kuvapostaus-sarjaan. Muistakaa, että joka toinen maanantai tulee kuvapostasu tähän sarjaan.

Jäinen ikkuna

Vanha talo hämeenlinnassa

Auringonnousu

Joulusuklaata

Kengät ja reppu samaa väriä

Shampoo ja hoitoaine

Kuusen oksa

Idyllinen talvimaisema

Mukavaa viikkoa kaiikille. Löytyikö suosikkikuvaa?

Puomeja Vikkanilla

Moikka! Lauantai ja sehän tarkoittaa, että on tuntipostauksen vuoro. Tänään olin tunnilla Vikkanilla. Vikkan oli kiva tällä tunnilla. Sopivan reipas alun patiatelun ja eteenpäin liikkuva.

Alkukäynneissä, ei ollut mitään ihmeellistä. Käveltiin molempiin kierroksiin ja aloitettiin heti käynnissä puomien meno. Molemmissa päädyissä oli kolme puomia.

Jatkoimme ravissa ja teimme pääty-ympyrät puomeille. Hetken ravattuamme aloimme laukkaamaan pitkät sivut kevyessä istunnassa ja ravissa pääty-ympyrät puomeille. Ratsastimme molempiin kierroksiin puomeja ravissa ja pitkät sivut laukassa.

L-päätyyn pääty-ympyrälle laitettiin puomi-kavaletti-puomi, pieni este jota hyppäsimme laukassa. Aloitimme vasemmalla kierroksella, joka oli vaikeampi kierros ratsastaa.

Vasemmassa kierroksessa Vikkan pääsi karkaamaan ulkoavuilta. Mutta muutaman kierroksen jälkeen tuli suht hyviä hyppyä (kavaletille) ympyrällä. Oikea kierros oli paljon parempi ja ympyrällä hypyt sujuivat paljon paremmin. Toki siinäkin Vikkan pääsi  vähän karkaamaan ulkoavuilta, mutta ei niin useammin, kuin vasemmassa kierroksessa.

Laukkojen jälkeen menimme c-päätyyn ravaamaan ympyrälle puomeille kevyessä istunnassa. Loppuraveissa jouduin tekemään paljon puolipidätteitä, jotta saisin Vikkanin ravin rauhallisemmaksi. Ravasimme molempiin kierroksiin, jonka jälkeen lähdimme kävelemään loppukäynnit pellolle.

Tunnin jälkeen heti söin ja kolmesta neljään oli vielä valmennusryhmän kokoontuminen. Puhuimme siellä tavoitteista, kehittymisestä, valmentautumisesta yms. Valkkakokoontumisen jälkeen lähdin kotiin syömään ruokaa. Postauksen aloitin jo tallilla, ennen valmennusryhmän kokousta, kotona tarvitsi enään lisätä muutama kuva.

Kuvitin tämän postauksen parilla maisemakuvalla ja kesän kilapilukuvilla. Niitä nimittäin jaksaa vieläkin ihastella ja jakaa teille, niin upeita ne on. 

Sinä olet kaunis

Moikka!
Tässä postauksessa on ajatuksaini luonnollisesta kauneudesta sekä itsetunnosta.

Ihminen ei tarvitse tekoripsiä tai -kynsiä. Eikä myöskään hiustenpidennyksiä näyttääkseen kauniilta. En myöskään ymärrä hiustenvärjäystä. Olen siitä aiemmminkin jo hieman maininnut täällä blogissa. Väriaineissa kun on niin paljon kemikaaleja, että se (värjäys) vaan ei ole hyväksi hiuksille. Sinut on luotu sellaiseksi mitä olet. Jos sinulla on tummat hiukset, niin haluat vaaleat hiukset tai toisinpäin vaaleahiuksinen haluaa tummat hiukset. Miksi?

Kuva vuodelt 203-2014

Kaikki me olemme erilaisia ihmisä ulkonäöltämme ja persooniltamme. Olemme lyhyitä ja pitkiä, tunmahiuksisia ja vaaleahiuksisia laihoja ja puyörempiä rauhallisia ja energisiä. Ole tyytyväinen siihen mitä olet luonnostaan ja miltä näytät. Muista rakastaa itseäsi. Olet nimittäin yhtä kaunis ja arvokas sellaisenaan mitä olet jo luonnostaan. Ei sinun tarvitse muuttaa itseäsi, jotta olisit parempi ihminen muille. Ulkonäkö ei määritä mitä ihminen on sisältäpäin. Yleensähän se menee niin, että kauneus tulee sisältäpäin.

Kuva vuodelta 2013

Minä itse meikkaan, mutta nykyään paljon vähemmin mitää vielä reilu kuukausi sittten. Aloitin tammikuussa meikittömän tammikuun. Alku oli tosi vaikea ja jännitin mennä kouluun, kun mietin, että mitä muut sanoo tai ajattelee. Ensimmäisellä viikolla käytin ripsiväriä pelkästään. Yksi aamu nukuin ponmmiin enkä kerennyt laittamaan ripsiväriä. Sen päivän jälkeen olen uskaltanut lähteä kouluun ilman mitään meikkiä. Minulle ei olla edes tultu sanomaan mitään kommenttia siitä, että ei ole meikkiä. Joten ihan turhaa jännitin, kun kukaan ei ole sanonut yhtään mitään. Nyt parin viikon ajan olen tykännyt aamuista, kun ei ole tullut kiire kouluun. Meikkaamiseen käyttäväni ajan olen hyödyntänyt nukkumiseen. Minulla on jäänyt enemmän aikaa esimerkiksi suihkussa käymiseen tai aamupala syömiseen, kun ei ole tarvinnut meikata. Olen myös suunnitellut, että lopetan meikkaamisen kokonaan. 

Monella voi olla huono itsetunto jos on kokenut kiusaamista esimerkiksi ulkonäköön liittyen. Tai voi muuten vaan olla epävarma itsestään ja ujompi. Mikä myös vaikuttaa itsetuntoon. Annan teille vinkin, jolla voitte kohottaa ja parantaa itsetuntoanne. Aloita joka ikinen aamusi katsomalla peiliin ja sanomalla itsellesi: Sinä olet kaunis! Kun toistat tuota lausetta muutaman päivän, viikon, kuukauden ja vuoden niin huomaat, että itsetuntosi paranee. Kun pystyt hyväksymään ja rakastamaan itseäsi sellaisena mita olet ja miltä näytät, niin pystyt ottamaan muilta kehuja ja positiivisia sanoja ja lauseita vastaan sinuun itseesi liittyen, kaikki vain lähtee omasta itsestäsi liikkeelle. Muistakaa, että mikään ei tapahdu hetkessä. Se, että haluat ja lähdet parantamaan itsetuntoasi, niin siinä voi kestää tosi pitkään ja alku on aina kaikista vaikein. Mutta vain sinä voit muuttaa omaa itsetuntoasi. Ei kukaan muu. Kaverit voi toki tsempata ja auttaa siinä.

Tooivottavasti tämä postaus rohkaisee kaikkia olemaan rohkeasti omia itsejänne. 

Eikä tällä postauksella ole tarkoitus kieltää ketään pitämästä ripsien-, kynsien- tai hiustenpidennyksiä. Tässä oli vain omia ajatuksiani kauneuteen ja itsetuntooon liittyen.

Tähän loppuun vielä haluan kaikilta tämän postauksen lukevilta ihmisiltä kehun tai jonkun pienen positiivisen lauseen itsestään. Kirjoittakaa se tuohon kommenttikenttään.

Oikein kaunista päivää kaikille💓

Tavotteita tälle vuodelle

Moikka! Kaipa minunkin (koska muutkin) sitten pitää listata tavotteita tälle vuodelle, missä haluaisin (siis missä pitää) kehittyä lisää ratsastajana. Näistä osa ovat juttuja, joihin opettaja kiinnittää huomiota melkein joka tunnilla.

1. kantapaat pitää pysyä alhaalla. Ne nousevat aina, kun pyydän hevosta esim, raviin. ja siirtymissä.

2. Kädet saisi pysyä hiljaa paikoillaan ja nyrkit pystyssä. Minulla aina toisinaan kääntyy nyrkit poikittain, tai keventäessä ravia kädet lähtee siihen kevennykseen mukaan.

3. Katse. Se harhailee usein joko hevosen niskassa tai jonnekkin muulle. Katseen pitäisi olla aina siellä minne ratsastat, eli aina suoraan eteenpäin.

4. Ohjasuntuma. En tiedä johtuuko se hanskoista, vai valuuuko mulla muuten vaan ohjat käsistä, eikä se tuntuma pysy käsistä hevosen suuhun.  tuntuman säilyminen pitää pysyä koko ajan. Ellet anna vapaata ohjaa.

5. Haluaisin myös kehittyä rataesteissä. Aloitin viime vuonna esteiden hyppäämisen ja osallistuin kahtiin estekisoihin, mutta tänä vuonna tavoitteena olisi pystyä hypäämään hieman korkeampia ja ratastamaan paremmin ratoja.

6. Myös esteistuntaa voisi kehittää hieman enemmän ja paremmaksi. Tämä vain kehittyy hyppäämällä esteitä enemmän.

Tässä olisi muutamia tavoitteita tälle vuodelle. Joista ainakin 1,2,3 ja 4 pitää olla parantuneet vuoden loppuun mennessä. Koska niistä kuulen liian usein sanomista ratsastustunneilla. Esteillä en voi vaatia liikoja vielä, kun vasta olen aloittanut hyppäämisen. Vuoden loppuun mennessä tulee postaus jossa kerron miten nämä tavoitteet onnistuivat.

Puomeja Vikkanilla

"ei minä en halua poseerata"

Moikka!😊 Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon erilaisia juttuja, joten oli niin ihanaa mennä ratsastamaan, kun sai hetkeksi unohtaa arjen ihan kokonaan. Sai vain keskittyä tallilla oloon, ratsastamiseen sekä sai rentoutua. Ihanaa.

Ratsastin tänään siis Vikkanilla {yllätys). Ei se kyllä yhtään haittaa, kun olen oppinut tuunemaan hevosen. Vikkanilla on tosi miellyttävä ratsastaa. Sain laittaa sen valmiiksi tunnille. Hevonen oli jo kertaalleen harjattu, joten harjasin uudestaan vain satulan, suojien ja suitsien kohdat.

Alkukäynnissä teimme taivutuksia, vasta-asetuksia, pysähdyksiä ja voltteja. Vihdoin sain onnistumaan kohtuullisesti vasta-asetukset. Alkuun Vikkan oli jännittynyt mutta hetken päästä hevonen rupesi pikkuhiljaa rentoutumaan. Teimme näitä käynnissä molempiin kierroksiin.

Aloitimme ravaamisen siten, että olimme hetken ympyrällä ja piti saada hevoset rennoiksi ja pyöreiksi. Lopuksi ravasimme vielä uraa pitkin koko ajan ja menimme pitkät sivut kevyessä istunnassa ja lyhyet sivut keventäen ravin. Teimme myös päätyihin voltit. Menimme myös näitä ravitehtäviä molempiin suuntiin.

Välikäyntien jälkeen menimme puomeja. Puomien väli oli sen verran lyhyt, että ravin piti olla hidasta, mutta samalla jalkojen piti nousta. Puomit oli toisella pitkällä sivulla keskellä ja toisella pitkällä sivulla piti tehdä voltti harjoitusravissa. Aloitimme oikealla kierroksella. Jonka jälkeen menimme puomeja ja vottia myös vasempaan kierrokseen. Voltit sujui hyvin, kuten puomitkin. Muutama kolahdus tuli puomeilla. Tuli hyviäkin pätkiä kivasti puomeille. Loppuravissa oikeaan sekä vasempan kierrokseen vielä eteen alas taivutuksia ja hevonen rennoksi. Tämän jälkeen oli vielä loppukäynnit.

Tunti sujui oikein kivasti. Vikkankin oli tosi kiva ja rauhallinen, alkuun jopa hieman laiska. Ravissa se oikein reipastui kivasti. 

Oikein mukavaa lauantaita kaikille!💓

Kuvia-osa 1

Tänään tämä postaus - sarja valokuvaukseen liittyen alkaa. Tämä sarja toimii nimellä kuvia, niin yksinkertainen, kuin vaan olla ja voi. Mutta ei voi mitään. Itse olen innoissani ja toivon, että tekin tykkäätte.

Osa näistä kuvista onkin jo näkynyt instassa, mutta toivottavasti se ei haittaa ketään.

Testasin miten kamerani toimii hämärällä ulkona

Ihanat villasukat ja coretexit

Joululahja

Vihdoin voin syödä suklaata

Loma loppui, koulu alkoi. Tauolla oli tylsää.

Torstaina lähdettiin taas kotiin

Olisipa kesä

Perjantaina oli vapaa päivä koulusta, koska loppiainen

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!😊

Miltä tämä kuvapostasu sarja kuulostaa teidän mielestä?

Ratsastus lumipyryssä

Olin tänään täs tunnilla Vikkanilla. Vikkan oli yllättävän rauhallinen tänään, vaikka tunteja on jouduttu perumaan tällä viikolla useammin kovan pakkasen takia. Hevonen oli karsinassa joten sain laittaa sen valmiiksi tunnille.

Työskentelimme ympyrällä. Melkeimpä koko ajan alku-, väli- ja lippukäyntejä lukuunottamatta.

Aloitinma ympyrällä käynnissä ihan perus taivutteluilla ja asetteluilla. Sen jälkeen jatkoimme ravissa. Piti huolehtietuksista ja taivutuksista. Alkuun otimme c-kirjaimessa ja kentän keskikohdassa (aina puolessa välissä) neljän askeleen käyntisiirtymisen. Tätä teinme oikeaan sekä vasempaan kierrokseen. Vähän ajan päästä jatkoimme siten, että ravasimme puolet ympyrästä oikein hidasta ravia harjoitusravisda ja toiset puolet oikein reipasta ja eteenpäin pyrkivää ravia keventäen. Tätä myös oikeaan sekä vasempaan kierrokseen.

Tässä vaiheessa oli välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen laukkasimme.

Laukkasimme ympyrällä. C-kirjaimesta puolet ensin hidasta harjoitusravia ja ympyrän puolessa välissä tuli laukannosto ja laukkasimme c-kirjaimeen. Eli puolet. Laukkasimme näin molempiin kierroksiin. 

Laukat sujui hyvin. Se oli reipasta eteenpäin pyrkivää laukkaa, mutta silti Vikkan pysyi rauhallisena.

Laukkojen jälkeen oli loppuravien vuoro. Jossa silloinkin Vikkan pysyi rauhallisena, eikä lähtenyt parien puolipidätteiden jälkeen yhtään kahottamaan. Tähän loppuun vielä loppukäynnit, jonkä jälkeen tunti oli ohi ja hevonen jatkoi seuraavalle tunnille ja minä lähdin kotiin.

Postaus on kuvitettu vanhemmilla tuntikuvilla, kun tänään ei ollut kukaan kuvaamassa.

Oikeasti meillä on kivasti lunta täällä.

Mukavaa lauantai iltaa kaikille💓😊

Uusi postaus sarja

Moikka! Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin se menee täällä blogissakin.

Nimittäin: Haluaisin saada lisää sisältöä ja tietynlaista postasutahtia tänne blogiin, joten päätin aloittaa blogini ihan ensimmäisen postaussarjan joka liittyisi valokuvaukseen. Tykkään valokuvailla ja haluan tuoda kuviani tänne blogiin enemmän esille. Valokuva painotteisia postauksia tulisi joka toinen maanantai. Kuvat olisi  tietenkin oma ottamiani. Joka toinen viikko sen takia, että kuvattavia kohteita riittäisi enemmän, eikä tulisi niin samanlaisia kuvia. Pyrin siksi monipuolisiin kuvauskohteisiin. Myös te lukijat voitte antaa omia ideoitanne ja vinkkejä.

Tavoitteena minulla olisi, että kehittyisin valokuvauksessa.

Ostin kuitenkin joulukuun lopulla uuden puhelimen, joten kameran laatu parani hieman. Minulla on siis samsung galaxy a3 2016vuoden malli, jolla kuvailen. Vaikka loka-marraskuussa tehdyssä joulukalenterin postauksessa sanoin, että en ole osatnut uutta puhelinta, niin toisin kävi. Se oli tavoitteeni, mutta ei sille mitään voinut, että puhelin meni lopullisesti rikki.

Miltä tämmöinen valokuva aiheinen postaus-sarja kuulostaa teidän mielestä?

Hyvää alkanutta uuden vuoden ensimmäistä viikoa kaikille!

Pupujen kuulumusia

Pupujen kuulumisia on tullut viimeksi marraskuussa, joten nyt on aika kertoa hieman meidän pupuista ja mitä niille kuuluu.

Puput ulkoilee silloin tällöin kelien salliessa ulkona valjaissa. Molemmat tykkäävät paljon kun pääsevät ulos.

Luna on aina ollut pomo. Mutta joulukuun aikana Lilja on yrittänyt alistaa sekä jahtaa ympäri häkkiä Lunaa. Koska Lilja ei ole tyytyväinen nykyiseen arvojärjestykseen. Tällää hetkellä on heillä keskenäinen valtataistelu.  Lilja on saanut Lunalta pari kertaa "kuonoon" Lilja saattaa mennä heidän pesämökkiin, eikä päästä Lunaa sinne. Jäävät sitten oven suuhun nahistelemaan.

Näillä näkymillä Luna jatkaa pomona, mutta tilanne on horjuva. Aika näyttää antaako luna periksi, jolloin liljasta tulisi pomo.

Maanantai 2.1.2017

Maanantai aamuna pikkusisko oli mennyt ruokkimaan puput noin seitsemältä aamulla. Kun hän tulee pois sieltä, hän kertoo, että molemmat puput ovat karanneet pois häkistä.

Mä menen noin puoli tuntia myöhemmin katsomaan, että kaikki on hyvin. Varastoon mennessä huomaan, että Luna on jälleen häkin ulkopuolella. Ja Lilja syö häkissä pellettiä tyytyväisenä.

Kun nostin Lunan takaisin häkkiin, niin valtataistelu jatkui. Lilja jahtasi Lunaa ja molemmat "tappeli" juomapullosta. Ensin Luna yrittää juoda vettä, mutta Lilja tulee häiritsemän ja otta juomapullon, sama toisin päin. Eli Luma taas ottaa vesipullon itselleen. Tässä vaiheessa tuli mieleeni, että onko Luna karannut sen takia, että pääsisi liljan alistusta pakoon ja ekalla karkaus kerralla Lilja olisi seurannut perässä, mutta ei toisella kerralla, jotta Lilja itse voisi syödä rauhassa. 

Pupuhan ei kiipeä, niin ollaan ajateltu, että kyllä ne pysyvät noin 70-80cm korkean koira-aidan takana, ei ne sieltä pois pääse. Mutta näköjään pystyvät pomppaamaan yli. Vaikka tiedossanihan oli  että puput voivat pompata korkealle. Varmasti ovat pois päästessään hyödyntäneet myös häkin vieresssä olevia puruämpäreitä, jotka ovat melkein saman korkuisia kun aidat.

Lilja

Luna

Joka tapauksessa siihen nyt tehdään kanaverkosta katto, jonka saa häkin siivousta varten pois, mutta muuten niillä on jatkossa katto. 

Toinen vaihtoehto myös on se, että jos kanaverkkoa ei löydy, niin laitamme sinne varastoon aitaukseen sen heidän kesähäkin. Toisin silloin tila pienenee.

Tärkeintä vän on se  että puput eivät pääse karkaamaan ja heillä on virikkeitä.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

Viimeaikaisia suosikkeja

Moikka! Viimeisin suosikkipostaus on lokakuulta, joten nyt on aika taas käydän viime aikaisia suosikkeja ja uutuuksia läpi. Joulukalenteri vei marras-joulukuussa kaiken huomion, ettei yksinkertaisesti ollut aikaa muita postauksia tehdä, joten nyt korjataan sekin asia!

Suosituin postaus: Tilastoja, kun en ole ehtinyt seurailemaan, joten tällä hetkellä top-5 listan ykkösenä on Joulukalenteri luukku 11, siinä postauksessa kerroin ja arvostelin linkattujen blogien omat suosikit. 

Oma suosikki postasu: Ehkä tämä Vikkanilla tunnilla, koska postauksen materiaali liittyi joulukalenteriin! Sen postaauksen voit lukea TÄÄLTÄ.

Postausten määrä:  Marraskuussa tuli yhdeksän postausta ja Joulukuussa tuli 15 postausta.

Tykätyin instagram kuva

Marras-joulukuussa oli paljon saman verran tykätty kuviin, joten laitoin tällä kertaa kaksi kuva tähän.

Omia viimeaikaisia suosikkeja:

Cubuksen juoksuhousut

Uudet silmälaist, jotka sain marraskuussa

New Yorkerista ostamani neule/villapaita

Tähän vielä muutama joululahjani:

iittalan astiastoa.

Läpinäkyvät mukit sain kaveriltani

äidiltä ja iskältä sain nuo lautaset

serkultani sain tuon purnukan

Vicyotia's secret hajuvesi sekä baby Lips huulirasvoja tuli myös.

Sekä paljon muuta kivoja joululahjoja. Kuten kynttilöitä, yöpaita ja -housut, ponnareita, hiuskoristeita, pörrösukat... ymsyms.