16.1.2018

TALVISIA KUVIA LUNASTA

1.

Jänis juoksee,
korvat huiskaa
pitkin vuorenrinteen
luiskaa.
Hännäntupsu
hieman keikkaa,
ilmavirtaa viikset leikkaa.

2.

Pupu arkana varoen
pelkää oksan ripsahdusta,
vaara varmasti asuvi,
pensaan tuuhean sisässä.

3.

4.

5.

Pikku pupu loikki,
jäisen pihan poikki.
Korviaan se heilutteli,
hännänpäätään keikutteli.

6.

7.

8.

9. 

10.

Pupu-parka on pulassa,
jänis aivan järkyttynyt,
kun ei tarkene käpälät,
tutisevat talvisäässä.

Mistä ostaisi mokomat,
karvakintaat kunnolliset,
viimansuojaksi käpälän,
tassuihin kivat lapaset.

11.

12.

Otti naavoja vähäsen,
sekaan hiukan sammalia,
niistä kintahat kutovi,
hanskat harsivi kokohon.

Enää ei tuo pakkaspoika
voisi tassua puraista.
Pupu tuosta on iloinen,
jänis aivan onnellinen.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

Löytyikö suosikkikuvaa?

13.1.2018

PELOTTAVIA PUOMEJA

Vaihteeksi tänään tuntipostauksen vuoro, toivottavasti viihdytti postauksen parissa. Mukavia lukuhetkiä juuri sinulle!

Tänään menin vuoden ensimmäiselle ratsastustunnille, vaikka olenkin jo viime viikon torstai-iltana käynyt ratsastamassa itsenäisesti Vikkanilla. Tunnille sain uuden tuttavuuden, piensuomenhevosruuna Obbiksen. Obbis on yksityishevonen, joka käy tunneilla.
Harjasin hevosta karsinassa samaan aikaan hevosen syödessä heiniä. Kaviot sain putsattua hyvin, niin kuin myös sain satulan hyvin selkään. Mutta suitsia laittaessa hevonen alkoi nostelemaan päätä ja puri hampaat yhteen. Loppujen lopuksi suitset saatiin päähän ja kiinni, jonka jälkeen lähdettiin kentälle, kaikkien ollessa valmiita.

Kentällä korjasin vielä satulaa ja kiristin vyötä. Satulaa korjaillessa ja odottaessani, että saan penkin josta kiivetä kyytiin huomasin Obbiksen olevan aika malttamaton. Hevonen olisi halunnut jo mennä. Jalustimet olikin jo valmiiksi sopivan mittaiset, joten kiipesin kyytiin ja lähdin kävelemään uraa pitkin.
Alkukäynneissä otin ainoastaan tuntumaa Obbikseen ja tutustuin hevoseen. Pian jatkoimme ravissa tehden voltteja, ympyröitä ja taivutuksia. Käynnissä ja ravissa Obbis tuntui tosi mukavalta, askeleet oli letkeitä ja hevonen oli reipas.

Ravien jälkeen oli laukan nostojen vuoro. Laukka nostettiin L-päädystä ja laukattiin koko pitkä sivu. Aloitettiin oikealla kierroksella. Ensimmäisellä yrityksellä en saanut nostettua laukkaa. Seuraavilla yrityksillä onneksi laukka nousi kerta kerralta paremmin. 
Vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen ja laukattiin jälleen L-päädystä pitkä sivu. Suunnan aihdos ei onneksi vaikuttanut ja laukka sujui hyvin vasemmassa kierroksessa.

Muutamien laukannostojen jälkeen aloimme tulemaan pitkällä sivulla olevia puomeja. Puomit aloitettiin oikealla kierroksella, jotka tultiin puomeja ravissa.


Lähdin oikeassa kierroksessa L-päädystä tulemaan puomeja kohti ja niiden kohdalla Obbis päätti pelätä puomeja, eikä mennyt yli, vaan pysähtyi puomien eteen. Yllättäen tullutta pysähdystä hieman horjahdin, mutta kokosin itseni hetkessä ja pyysin hevosta ylittämään puomit. Lopuksi päästiin puomien yli käynnissä. Tämän jälkeen tuli vielä pari haparoivaa puomien ylitystä, mutta pyytämällä ja kehumalla puomien ylitys lähti sujumaan ja jopa ravissa päästiin puomien yli.

Vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen ja nyt tultiin puomeja c-päädystä päin. Puomien jälkeen piti tehdä laukkaympyrä L-päätyyn ja ylittää siellä oleva puomi. Tämä tehtävä ei lähtenyt onnistuakseen, kun ei laukka sujunut ympyrällä. En sitten tiedä, että onko laukka ympyrällä sille vaikeaa, mutta puomit sujui kyllä hyvin, ilman ylimääräisiä säikkymisiä. Onneksi. Viimeisellä vuorollamme sain raipan, joka helpotti hieman laukannostoa. Laukka nousi paremmin, mutta ei kuitenkaan pysynyt yllä kauaa, vaikka kaikkeni yritin.


Tämän jälkeen olikin jo loppuravien ja - käyntien vuoro. Tein paljon ympyröitä ja taivuttelin Obbista. Lopputunnista hevonen vaikutti oikein rennolta.
Vielä loppukäynneissä opettajan kerätessä puomeja, Obbis oli kauhuissaan kun puomi olikin ilmassa. "Kauhea tuo puomi, äsken se oli maassa ja nyt se liikkuu. Apua! Onks siin mörköjä?" Mua vaan nauratti, kun en ole ennen törmännyt hevoseen joka pelkäisi puomeja.

Kaiken kaikkiaan tunti meni ihan kivasti. Varmasti ensi kerralla menisi paremmin, tämä tunti olikin enimmäkseen tutustumista toisiimme.

9.1.2018

PUPUJEN ULKOILUTUS TALVELLA


Viime aikoina olen saanut ja nähnyt facebokissa kysymyksiä siitä, että voiko pupua ulkoiluttaa minkä verran talvella tai voiko sisäkanin siirtää talveksi ulos? Onko ulkokani kuinka rohkea? Mikä on sopiva aika siirtää pupu ulkoa sisälle? Ajattelin näihin kysymyksiin omien kokemusten kautta kirjoitella omia vastauksiani, kokemuksistani. Kertoa niin, miten minä ja perheemme toimimme.

Moni blogini lukija ja instagramini seuraaja varmasti tietääkin, että meillä puput asuvat keväästä syksyyn ulkona ja talven lämmittämättömässä varastossa, koska perheessämme on allergisia. Varaston lämpö menee ulkolämpöjen mukaan, mutta tänäkin talvena lämpö on pysynyt hyvin plussan puolella. Toki silloin, jos/kun tulee kovemmat pakkaset, niin laitetaan lämmitystä varastoon. Tämä olikin ainoa ratkaisu pupujen ottamisessa. Ostimme puput kasvattajalta, joka pitää pupuja kanssa ulkona ja talven navetassa, joten pupuillamme ei ollut muuta totuttelua, kuin uusi ympäristö ja uudet ihmiset. Niiden ei esimerkiksi tarvinnut totutella ulkona vaihteleviin säihin.


Ulkokanilla on paksumpi pohjavilla, joka auttaa kania pysymään lämpimänä talvellakin. Pohjavilla kasvaa sitä mukaan, kuin kelit viilenevät. Kesällä ulkokania ei voi viedä lämpimään taloon, sillä kani voi saada lämpöhalvauksen hyvin helposti ja sisäkania ei voi siirtää ulkokaniksi talvella, koska pohjavilla on ohuempi.


Jos haluat ulkokanin, niin silloin pupu kannattaa ostaa keväällä tai kesällä. Kaneja voi pitää ulkona niin kauan, kun vesi jäätyy juomapullossa, silloin viimeistään puput on hyvä siirtää sisätiloihin, esimerkiksi lämmittämättömään varastoon. Kun varasto on lämmittämätön voi kania myös ulkoiluttaa talvella valjaissa ulkona. Itse pidän pupuja 1-5 asteen pakkasilla viidestätoista minuutista puoleen tuntiin, riippuen täysin siitä, että miten puput viihtyvät ulkona.
Täysin sisäkania voi ulkoiluttaa ulkona leudoilla säillä maksimissaan noin viisitoista minuuttia, jos on jo kesällä ja syksyllä päässyt ulkoilemaan säännöllisesti ja tietenkin samalla pitää seurata miten pupusi käyttäytyy ulkona tai ulkoilun jälkeen. Voi olla myös niin, että pupu ei tykkää talven kylmyydestä tai sitten se nauttii siitä. Nämä on täysin yksilökohtaisia ja selviää vain kokeilemalla. Kuitenkin moni kani tykkää, kun pääsee talvella kaivamaan koloja ja riemuloikkiman lumihankeen.


Ulkokanista saa yhtä rohkean ja luottavaisen, kun sisäkanista. Pupujen kanssa pitää touhuta paljon, oli kyseessä sisä- tai ulkokani ja sitä kautta ne oppivat luottamaan ja tuntemaan hoitajaansa. Koen myös, että ulkokani on rohkeampi sisäkaniin verrattuna, sillä ulkona ollessaan puput tottuvat erilaisiin ääniin, kuten ohi ajavin autoihin. Mutta tuo voi myös johtua ainoastaan siitä, että toinen kani on rohkeampi kuin toinen, oli sitten kyseessä ulko- tai sisäkani.


Mulla on ollut tapana pitää Lunaa ja Liljaa vuorotellen ulkona, sillä se on helpompaa. Viime viikon sunnuntaina tein kuitenkin poikkeuksen ja otin molemmat puput samaan aikaan ulos. Meno olikin hetkittäin todella hektistä, kun piti katsoa ettei narut sotkeudu toisiinsa tai pupuihin. Luna keksi mennä puuliiterin alle ja kun sen olin saanut sieltä pois, ihan vain siksi, ettei jää jumiin, niin Lunan jälkeen liiterin alle livahti Lilja. Noh Liljaa vahtiessa, ettei kierrä itseään jumiin, karkasi Luna.
Vilkaisin sivulle, että pupu on ihan vieressä ja kaksi sekuntia myöhemmin Luna olikin jo poissa. Pieni paniikkihan siinä iski, kun en yhtään pupua nähnyt missään. Luotin kuitenkin siihen, että pupu ei lähde pihasta pois, kun suurimmaksi osaksi on aidattu piha, mutta myös avonainen portti. Näinhän siinä sitten kävi, pian Luna tulikin jo takaisin luokseni ja Liljakin oli kerinnyt tulla liiterin alta pois. Tämän jälkeen ulkoilu jatkui rauhallisemmissa merkeissä. Molemmat myös viihtyivät pitempään ulkona, aika meni ihan huomaamatta ja yllättäen oltiin ulkona lähes tunti. Mikäs siinä ulkoillessa, kun kaikki viihtyvät.

Tähän loppuun haluan vielä muistuttaa, että nämä olivat minun ajatuksiani aiheesta ja tämä on minun tapani toimia pupujemme kanssa ja molemmat voivat todella hyvin, kummallakaan ei ole talvisin ollut mitään flunssaa tai nuhaa. Tapoja on monia pitää pupuja, pääasia on kuitenkin se, että ne voivat hyvin, saavat liikuntaa, ruokaa ja huolenpitoa. Oikein mukavaa tiistaita juuri sinulle!

4.1.2018

SEKALAISIA PUPUKUULUMISIA

Nyt kun mulla on pitkä joululoma, niin olen pystynyt puuhailemaan paljon enemmän pupujen kanssa. Päivisin vien pupuja ulos nollasta viiteen pakkasasteen väliltä. Riippuen säästä, pupujen energiamäärästä ja siitä, miten viihtyvät. Pidän niitä ulkona viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Kun olin Hämeenlinnassa koulussa pari viikkoa ennen lomaa, puput eivät tainneet päästä yhtä paljoa ulos, jonka sitten huomasi kertyneestä energianmäärästä, joka nyt onneksi on alkanut tasaantumaan, kun ovat päässeet päivittäin ulos touhuamaan.


Joululahjojakin puput saivat. Enimmäkseen herkkuja, jotka katosivat masuihin hetkessä, alun epäröinnin jälkeen. Ensin molemmat tuumailivat että, "hei, voiko noita keksejä syödä?" Kunnes herkut mutusteltiin tapellen suihin, siitä kumpi kerkiää syömään enemmän. Joulun jälkeen kävin ostamassa pupuille aktivointipallon ja kissoille/koirille tarkoitetun furminator-harjan.
 Aktivointipalloon laitan nykyään pupujen herkut, jotta puput saavat samalla tekemistä, eivätkä myöskään saa kovin helposti herkkuja, vaan pienen työn ja aivojen käyttämisen kautta. Heti pallon ensimmäistä kertaa saatuaan, molemmat tajusivat lelun idean. Lilja alkoi pyörittämään palloa ja Luna söi pellettejä maasta, sitä mukaan kun ruokaa pyörityksen jälkeen tippui ja lopulta pallo viskattiin pois, kun eivät saaneet enempää pellettejä, vaikka niitä sinne jäikin, mutta molemmilla oli tosi kiire syödä pelletit maasta.


Furminator-harjan ostin kevään karvanlähtöä varten. Tälläkin hetkellä pupuilta irtoaisi paljon irtokarvoja, kun nuo kelit ovat niin vaihtelevia. Toisena päivänä saattaa olla 8 astetta pakkasta ja toisena päivänä taas nollassa. Tästä johtuen olen harjannut pupuja päivittäin. Kuitenkin aion tämän harjan ottaa kunnolla käyttöön vasta keväällä kelien lämmetessä. Olen kyllä harjaa Lunalla testannut ja harja irrottaa todella hyvin kaikki ylimääräiset irtokarvat.

Uuden vuoden vaihde meni meillä, ihmisillä ihan mukavasti, mutta molemmat puput pelkäsivät raketteja, niistä tulevaa kovaa pauketta ja välähdyksiä. Varastoon, kun kuuluu niin helposti naapurien rakettien ampumiset, sillä ihan vieressä = juuri meidän talon kohdalla kaikki ampuvat, sekä muualla lähiympäristössä. Laitoin pupuille ison heinäkasan häkkiin ja pidin varastossa myös valot päällä ja verhot kiinni. Mitään ylimääräistä ääntä en viitsinyt laittaa, sillä yksi päivä jotain videota katsoessani pupulassa, molemmat vain rummuttivat järkyttyneinä, vaikka äänet puhelimessani oli hiljaisella.


Seuraavaksi sitten hieman ikävimpiin kuulumisiin Liljasta. Pupun kynsien leikkaus on sujunut jo useamman kerran aika hyvin. Maanantaina Liljalla oli ihan selvästi huonompi päivä, sillä ottaessani pupun harjaukseen, alkoi Lilja hetken päästä murisemaan ja pyöri sylissäni. Päätin, että vien pupua valjaissa hetkeksi ulos, sillä sinne se ihan selvästi halusi, kun meni oven luo norkoilemaan. Kello oli jo seitsemän illalla, joten itse en kauan ulkona viihtynyt pimeän vuoksi, mutta mentiin pari kertaa varaston ympäri. Pian tästä siskoni tuli varastoon leikkaamaan pupujen kynsiä ja aloitettiin Liljasta, kun se vielä oli valjaissa. Varoitin kyllä siskoani siitä, että pupulla on huono päivä ja ehkä kannattaisi siirtää kynsien leikkaus seuraavalle päivälle. Mutta siskoni halusi, että kynnet leikataan, kun hän varastoon oli jo tullut.

Heti alusta alkaen kynsien leikkaus oli vaikeaa, eikä tilannetta helpottanut kun siskoni härnäsi aktivontipallolla pupua. Noh kynsien leikkaus oli täysin epäonnistunut. Takatassujen kynnet saatiin leikattua, mutta etutassut jäi leikkaamatta, kun pupu alkoi puremaan, murisemaan ja lopuksi raapi kämmeneen ilkeän haavan. SEkä jatkuvasti veti tassuja leukansa alle. Tämän jälkeen päädyttiin, että siirretään Liljan loppujen kynsien leikkaus ja Lunan kaikkien kynsien leikkaus seuraavalle päivälle. Täytyy toivoa, että tämän pienen takapakin jälkeen kynsien leikkaus sujuisi Liljan kanssa paremmin.

1.1.2018

SUUNNITELMIA TÄLLE VUODELLE


Niin se vain jälleen vuosi vaihtui ja nyt onkin tammikuu 2018. Uusi vuosi, mutta silti samat vanhat kujeet, ripauksella jotain uutta. Menneeseen vuoteen on mahtunut paljon iloja, suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Vuosi 2017 oli tapahtumarikas, opettavainen ja omalla tavallaan myös rankka, ainakin syksyn osalta. Talven tullen hellitti ja pääsi rentoutumaan. 

Vikkanin kanssa meillä on mennyt tasaisesti ja pääsääntöisesti hyvin. Osallistuttiin yksiin koulukisoihin, joista tuli kolmas sija ja yksiin estekilpailuihin, joissa ei sijoituttu, mutta tavoitteeni onnistui - laukata koko rata alusta loppuun. Luna säikäytti huonovointisuudellaan, mutta Lilja kehittyi, rohkaistui ja rauhottui viime vuoden aikana huimasti, vaikka onkin yhä edelleen energiapommi. TÄÄLTÄ voit käydä katsomassa lisää viime vuoden kohokohtia.



Viime vuonna myös blogi kehittyi, uusia lukijoita tulihuimasti, tilastot alkoivat kasvamaan ja kommentteja alkoi myös tulemaan tasaisesti lähes jokaiseen postaukseen. Postaustahti oli välillä tosi valtava, kun saattoi tulla 3-4 postausta viikossa ja toisena viikkona yksi postaus. En aio tehdä mitään uudenvuoden lupauksia, mutta tänä vuonna yritän keskittyä blogiin, siten, että postaisin kaksi kertaa viikossa, enkä ylittäisi sitä. Näin olen saisin lisää tasaisuutta blogiin.
 Toinen tavoitteeni blogille voisi olla sata postausta tämän vuoden aikana, viime ja edellisenä vuonna tämä tavoitteeni onnistui, vaikka ei ollut edes tavoitteena, joten miksipä se ei onnistuisi tänäkin vuonna.
 Yksi muutoskin blogissa tapahtuu, nimittäin vaikka tämä hevosblogi onkin, niin yhä enemmän blogiin alkaa tulemaan pupuaiheisia postauksia, hoidosta Lunan ja Liljan kuulumisten kautta, ynnä muuta. Blogin nimi tai linkki ei tule kuitenkaan vaihtumaan. Vain aihepiiri hieman muuttuu, hevosblogista eläinblogiksi.


Viime vuoden kolme luetuinta postausta olivat: 
1.8 vinkkiä: virikkeitä pupuille  2473 katselua
2. Vaihdanko tallia vai lopetanko ratsastuksen?  1635 katselua
3. Häkin metsästystä pupuille 1420 katselua
Muutamia muita luetuimpia postauksia viime vuonna olivat ukk -näkövammani (552 katselua) elämä sijaislapsena / -perheessa. (400 katselua) perinteinen tallipostaus (327 katselua) ja tuntipostausten kirjoitusvinkkejä (228 katselua) Näiden seitsemän postauksen ansiosta myös blogin tilastot lähtivät nousuun ja kesästä etenpäin jokaisen postauksen katselukerrat ovat olleet yli sadan. keskimäärin 150-300 katselun välillä.




Nyt mulla alkaa viimeinen kevät Hämeenlinnassa, koulussa olen kaksi viikkoa, jonka jälkeen mulla alkaa täällä kevään (ja samalla viimeinen) työharjoittelu päiväkodissa. Joten myös pystyn helposti tekemään postauksia seuraavien kahden kuukauden aikana, kotona kun saan niin hyvin omaa rauhaa, toisin kuin Hämeenlinnassa, asuntolaelämässä.

Kiitos jokaiselle blogini ja instagramini seuraajille, lukijoille ja kommentoijille vuodesta 2017. Te olette mahdollistaneet blogini kasvun, kehityksen ja tasaisuuden. Tehdään tästä vuodesta entistä upeampi vuosi!

Onko sulla tavoitteita, suunnitelmia tai muutoksia blogille?

Onnea ja rauhaa alkaneeseen vuoteen💗

31.12.2017

LILJAN PÄIVÄ


Herään säpsähtäen johonkin outoon ääneen ja tajuan, että taitaa olla aamu, kun pöytälamppu on sammunut. Käännyn ympäri ja alan syömään heinäkorin viimeisiä heiniä. Mahani kurnii nälkää, mutta heinät ovat loppu ja vielä ei ole aamupalaa tarjolla. Mulla on tylsää ja haluan tekemistä, joten alan tökkimään ja kiusaamaan kaveriani Lunaa, joka vielä nukkuu makoisasti. Kaverini kääntää vain kylkeä, joten kiusaan häntä vielä enemmän.
 Vihdoin Luna herää ja heti alkaa komentamaan mua. Kauhea rummutus alkaa. Vihaan kun tuon pitää pomotella mua, emmekö me voisi olla ihan sulassa sovussa ja yhtä tasavertaisia? Hermoni kiristyvät, kun mahani kurnii vain yhä kovemmin, eikä aamun ruokaa näy tulevan. Kaiken lisäksi kaverini oli syönyt lähes kaikki heinät yön aikana loppuun ja mulle jäi muutama hassu heinänen.

No vihdoin varaston ulko-ovi avautuu, mutta samalla sisälle tunkeutuu kylmää ilmaa ja hoitajani tulee sisälle. Onneksi ovi sulkeutui taas. Nyt sitä ruokaa ja vähän äkkiä, meillä on nälkä ja heinätkin ovat loppuneet, tuumaan itsekseni, samaan aikaan Luna taas jalallaan rummuttaa häkin pohjaa, niin että tanner tärisee. Nyt kuuluu niin ihana ääni, kun pelletit ja kaura kilahtavat teräksiseen kulhoomme. Ruoan ihana tuoksu lähenee, luukku avautuu ylhäältä ja kulho laskeutuu maahan. Luna hyökkää ruoan kimppuun, mutta työnnän häntä syrjään, sillä mullakin on kova nälkä. Nyt saadaan myös heinää, aah sen tuoksu on niin ihana.
 Ennen lähtöään hoitaja vielä huikkaa tulevansa tunnin päästä takaisin, kun olemme syöneet aamupalan. Mutta en ymmärrä, mikä on tunti? Mitä "tunti" tarkoittaa, pohdin samalla kun syön pellettejä ja heinää vähän vuorotellen. Pian unohdan ihmettelyni ja kyllästyn myös syömään. Nyt alan pomppimaan kahden häkin väliä, jotta saan aikaani kulumaan. Välillä kaivan ja lennättelen puruja ympäriinsä. Käyn vielä syömässä viimeisiä pellettejä kulhosta ja kulhon tyhjentyessä Luna alkaa irtoavaa kulhoa viskelemään ympäriinsä, ihan vain siksi, että hoitaja saa etsiä sen purujen seasta.


Jonkin ajan kuluttua varaston ulko-ovi jälleen avautuu ja hoitajamme astuu sisälle. Nyt hän tulee suoraan häkin luo ja mutisee itsekseen piilotettua ruokakippoa. Menen nuuhkimaan hänen takkiaan ja maistankin sitä, joka ei ole kovin hyvän makuista. Nyt hän alkaa rapsuttamaan päätäni ja nautiskellen painaudun maahan.
 Höh nyt, rapsuttelut loppuvat ja hoitajani kaappaa mut syliinsä, jostain hän on taas kerinnyt täysin huomaamattani ottaa valjaat. Inhoan valjaiden laittoa ja päätän puraista ensin hoitajaani polvesta, mutta hän ei siitä välitä, vaan alkaa laittamaan valjaita kaulani ympäri kiinni, mutta sitä ennen kerkeän hieman vain vastustellakseni puraista remmistä, mutta siitäkään hän ei välitä, vaan napsauttaa remmit kiinni. Nyt saan pompata hänen sylistään lattialle ja muutamalla pompulla olenkin jo ulko-ovella odottamassa ulos pääsyä. Hoitajani jäi puuhailemaan jotain omiaan vielä.

No vihdoin pääsen ulos! Alan riemuissani pomppimaan lumihangessa, kaivelen kuoppia ja rallittelen pitkin pihaa. En oikein osaa päättää, että mihin suuntaan lähtisin, joten vaihdan suuntaa koko ajan ja tutkin aina niin ihmeellistä ympäristöä. Onneksi naru on pitkä ja mulla on tilaa liikkua, mutta innostuessani ihan kunnolla, ei tämäkään naru meinaa riittää. Pompin, iloloikin ja rallittelen niin kovaa, että naru yht'äkkiä kiristyy ja matkani päättyy lyhyeen. Ai niin, en olekaan vapaana, vaan näissä ihmeen remmeissä, muistan, kun kuulen taluttajani hölkkäävän perässäni. Alkuinnostukseni jälkeen rallittelut ja vauhtini tasaantuu, eikä naru ole jatkuvasti kiristymässä.
 Nyt on kuulemma oltu tarpeeksi pitkään ulkona, kaksikymmentä minuuttia ei kyllä sano mulle yhtään mitään. Mielelläni ulkona vielä olisin, vaikka tassunpohjia palelee hieman. Mutta, siinä vaiheessa, kun varaston ovi avautuu, niin loikkaan sisälle lämpöiseen erittäin mieluisasti. Kipitän suoraan Lunan luokse, nuuhkimaan kaveria kaltereiden välistä.


Nyt onkin jälleen koittanut ärsyttävä hetki, kun valjaat riisutaan pois. Onneksi se on nopeasti ohi ja saan nauttia turkin harjauksesta. Hoitajani pitää mua sylissäni ja harjaa karstaharjalla turkkiani, se on niin rentouttavaa. Rentoutuminen häviää siinä vaiheessa, kun harja siirtyy mahani puolelle, tässä vaiheessa jaksan olla sekunnin ja potkin hoitajaani. Lopeta, tuo kutittaa. Ei auta, mahastakin harjataan, onneksi se ei kauan kestä ja pääsen loikkaamaan alaluukusta turvalliseen häkkiin ja pääsen syömään heiniä.
 Mulla on myös hetki omaa rauhaa tiedossa, sillä Luna lähti vuorostaan pihalle. Nyt syön vain heiniä ja pyörin levottomana ympäriinsä. Jonkin ajan päästä rauha ja hiljaisuus rikkoutuvat, kun Luna tulee takaisin. No okei, oli mulla jo sitä vähän ikävä. Nuuhkitaan toisamme kaltereiden läpi, kunnes Luna kaapataan syliin, valjaiden pois ottoa ja turkin harjausta varten. Vihdoin Luna tulee takaisin seurakseni ja pääsemme rapsuttelemaan toisiamme. Ulkoilun jälkeen alkaa aina ramaisemaan ja otankin pienet päiväunet kaverini kyljessä.

Voi kauheata, nyt tänne tuli kaksi hoitajaa, apua! Se nimittäin tarkoittaa sitä, että mun tassuihin kosketaan, niitä kutitetaan ja sörkitään jollain metallisilla jutuilla. Menen äkkiä mökkiin piiloon, ettei ne saa mua kiinni. Kuitenkin haistan kurkun ja lähden etsimään herkkuani. Ennen kuin kerkiän kurkkuja lisää ottamaan, olenkin jo hoitajani sylissä. Eii, mua huijattiin jälleen. Sydämeni alkaa tykyttämään, kun toinen tyttö ottaa takatassustani kiinni ja laittaa ihmeelliset metalliset nipistimet kynnelleni joka tuntuu kylmältä. Yht'äkkiä kuuluu kauhea napsahdus, kun kynsi katkeaa, mä säikähdän sitä kovasti ja alan rimpuilemaan. Hoitajani, joka pitää sylissä mua aika tiukasti, alkaa puhumaan lempeällä äänellä ja silittämään otsaani. Se rauhoittaa mua hieman. Silti taas säikähdän uutta napsahdusta, joka kuuluu toisen kynnen katketessa. Nyt mua vielä torutaan, kun puraisin hoitajani sormea, siitä hyvästä murisen takaisin. En voi sille mitään, että mua pelottaa tämä touhu. Hoitaja kuitenkin silittelee mua ja puhelee mulle, enkä enää pelkää kynsien leikkausta. Pian se onkin jo ohi ja saan pellettejä palkaksi, siitä että jaksoin olla hyvin kynsien leikkauksen ajan. Olisinpa mäkin yhtä rohkea kynsien leikkauksessa, kuin Luna, sitä ei ikinä pelota yhtään kynsien leikkaus, olen sille siitä hieman kateellinen.



Nyt meille laitetaan heinäkoriin lisää heinää ja vesipullokin täytetään, kun ne ovat tyhjentyneet päivän aikana. Hoitaja toivottaa meille "hyvä yötä, nähdään aamulla" ja sen sanottuaan lähtee. Tuo lause meinaa sitä, että tulee taas pitkä yö, jolloin voi nukkua tai touhuta, mutta hoitajia ei silloin näy, jostain kumman syystä. Miksi me ei voitaisi nähdä hoitajan kanssa öisinkin? No mutta, tänä yönä aion syödä kaikki heinät, ettei toi mun kaveri niitä kerkiä rohmuamaan, sillä kuitenkin taas aamulla kestää aamupalan saanti.

Tässä olikin mun päivä suurin piirtein, toivottavasti tykkäsitte. Mulla ainakin oli kivaa kirjoittaa teille ja sanokaahan tuonne kommentteihin, että haluatteko jos me kirjoiteltaisiin Lunan kanssa yhdessä joku postaus tänne? Muuten, jos täältä testistä löytyy kirjoitusvirheitä, niin ne on Suvin jäljiltä, koska se lupasi korjata mun virheet, kun en ite osaa. Kivaa päivää teille

29.12.2017

RATSASTUSTA LUMIPYRYSSÄ


Lauantaina 23.12, aatonaattona, mulla oli joulukuun viimeinen ratsastustunti, jonka pääsin ratsastamaan Vikkanilla. Postaus tulee tällä kertaa noin viikon myöhässä, sillä halusin saada ensin kaikki jouluaiheiset postaukset alta pois ja julkaistua. Viime näkemän Vikkanin maha oli taas kasvanut, eikä satulavyö mennyt yhtä paljoa, saati sitten helposti kiinni, mitä aiemmin. Sen verran iso maha hevoselle on jo kasvanut. Lunta satoi koko lauantain aamupäivän ajan, aika sankasti ja tuuli oli aika kylmä, kunnon puhuri. 

Alkukäynneissä taivuttelin Vikkania, joka taipui hyvin vaikka vaikutti aika reippaalta, ja alkukäyntien jälkeen aloitimme vasemmassa kierroksessa ravityöskentelyn. Teimme päätyihin pääty-ympyrät ja pitkien sivuille neljän askeleen käyntisiirtymisen. Ravissa Vikkan oli oikein mukava, mutta ei oikein tahtonut siirtyä käyntiin ja neidillä riittikin energiaa oikein paljon, vaikka lunta satoikin joka ilmansuunnasta.
 Vaihdoimme suuntaa ja teimme käyntisiirtymisiä pitkien sivujen keskelle myös oikeaan kierrokseen. Oikeassa kierroksessa käyntisiirtymiset sujuivat pikkuisen paremmin, ravi myös oli oikein letkeää ja tasaista.


Lyhyiden välikäyntein jälkeen jatkettiin harjoitusravissa. Käyntisiirtymisten tilalle tuli vain ravin hidastaminen, maksimissaan sai olla yksi askel käyntiä. Tehtävä oli niin Vikkanille, kuin minullekin vaikea. Hevonen, kun haluaisi vain juosta eteenpäin, keskittymättä tehtäviin ja välillä jouduinkin ottamaan useamman käyntiaskeleen, jotta tehtävä lähtisi sujumaan. Monien yritysten ja epäonnistumisten jälkeen sekaan ja lopuksi onneksi tuli muutama onnistunut pätkä. Tätä tehtävää tehtiin oikeaan, että vasempaan kierrokseen. Kumpikaan kierros ei ollut tässä tehtävässä se helpompi suunta, kun tehtävä oli haastava. Tämän tehtävän jälkeen, oli toistamiseen lyhyet välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen olikin laukan vuoro. Aloitettiin laukka ensin oikeassa kierroksessa. Laukka nostettiin L-päädystä, lyhyen sivun keskeltä tai kulmasta ja laukattiin pitkä sivu ja tehtiin päätyyn pääty-ympyrä laukassa. Oikeaan kierrokseen laukat nousi todella hyvin, vaikka Vikkan tahtoi innostua laukassa, niin laukka oli hallittua, mutta silti reipasta.
 Vaihdettiin vielä suuntaa ja laukattiin vasempaan kierrokseen, samalla kuviolla, ensin laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä tai kulmasta, laukattiin pitkä sivu ja lopuksi C-päätyyn pääty-ympyrä. Laukan nostot oli yhä vain nopeita, Vikkan reagoi todella, todella nopeasti pienen pieneen pohjeapuun. Vasempaan laukat sujui kyllä paremmin, vaikka hyvin ne oikeaan kierrokseenkin sujuivat.
 Lopuksi laukattiin vielä pelkästään molemmilla pitkillä sivuilla ja jätettiin pääty-ympyrät tekemättä. Jokainen lakka meni kyllä melkein lyhyen sivun yli, kun hevonen ei olisi halunnut pysähtyä, mutta muuten ei ollut laukassa mitään ongelmaa. Vihdoin Vikkan rohkeni laukata kunolla, eikä jännittänyt enää ollenkaan kentän pohjaa.


Laukkojen jälkeen olikin jo loppukäyntien vuoro, jotka jäivät myräkän takia aika lyhyiksi. Tunti sujui tällöin mukavasti. Vikkanilla riitti virtaa sopivasti koko tunnin ajan, eikä kova lumisade ja tuuli hevosta haitannut. Tunnilla oli monipuolisia tehtäviä sopivan "helppoja" ja myös niitä haastavampia tehtäviäkin löytyi. Laukatkin sujui hyvin, josta hieman yllätyin, sillä tänä talvena Vikkan on ollut laukan suhteen epävarma ja jännittänyt kentän pohjaa, mutta nyt siitä jännittämisestä ei ollut tietoakaan.

Näin haluan toivottaa just sulle oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta, tavataan ensi vuoden puolella.

26.12.2017

JOULULAHJANI

En saanut hevosaiheisia joululahjoja ollenkaan, sillä en niitä toivonutkaan, mutta kaikkea muuta kivaa sainkin. Tässä tulee joululahjojeni esittelypostaus, joka toivottavasti kiinnostaa, sillä ainakin Instagramissa (@elamaahevostytonkengissa) tätä postausta toivottiin, kun tein sinne kyselyn, jossa kysyin, että kiinnostaako teitä lukea joululahjojen esittelypostaus ja teitähän siellä kiinnosti.

Sain äidiltä ja iskältä valkoisen aamutakin, joka ylttää melkein nilkkoihin asti, mutta se on vain plussaa, että aamutakki on pitkä. Värikin on juuri oikea, vaikka toiveväriä en maininnutkaan.

Vanhemmiltani myös sain siniset kylpy- ja käsipyyhkeen. Ei tullut kotikulta-mrkkiä, jota toivoin, mutta ei se haittaa yhtään.

Sain myös Iittalan kastehelmisarjaan jälkiruokalautasia, -kulhoja ja mukeja. Vanhemmiltani sain vaaleansinistä ja ystävältäni sain tuon kirkkaan kulhon ja vaaleanpunaisen kynttilän.

Ystävältäni sain raidalliset pörrösukat, tossut sain siskoltani ja mustavalkoiset pörrösukat sain vanhemmiltani aamutakin mukana. 

Nämä kynttilät/tuikut sain serkultani. Serkkuni oli myös laittanut pakettiin patakintaat. Patakintaat ovat toiselta puolelta raidalliset ja toisella puolella on sydänkuvio.

Tässä on lisää kavereiltani saatuja lahjoja. Kaksi meikkipussia, ripsaria, ponnareita, pinnejä, (huulikiilto ja koruja, jotka ei näy kuvassa, sillä unohtuivat toisen meikkipussin sisään).

Myös saippua ja poro on luokkakaveriltani saatuja.


9 - vuotias pikkusiskoni yllätti täysin, kun oli käynyt äidin kanssa ostamassa kaikille joululahjat. Hän oli täysin tietoinen siitä, mitä oli halunnut kullekin ostaa ja mulle hän oli ostanut käsirasvan. Enemmän hämmästyin siitä, että hän malttoi olla hiljaa ostamistaan lahjoistaan.

Tässä viimeisessä kuvassa onkin kaverilta saatu kynttilä, joka polttaessa muotoutuu kukaksi, toiselta isosiskoltani saatu Nivean suihkusaippua, deodorantti ja kahvimuki. Avatessani aamusta kavereiden lahjat, kerkesin ajattelemaan, että tänä vuonna kukaan ei ole tainnut ostaa mukia, vaikka sitä en kieltolistalle huulirasvan tavoin pistänytkään. Noh mitä vielä, illalla sain mukin. Toisaalta se ei haittaa, sillä mukit on kivoja.

Kuvista puuttuu mainitsemani, serkulta saadut patakintaat, kavereiden lahjoista löytyneet karkit, jotka olen jo melkein kaikki syönyt ja ystävältäni saatu harmaa kori. Kaikki lahjat olivat oikein mieluisia, juuri niitä mitä toivoinkin. Mukavaa päivää💗